Shop until you drop

Lähellä Los Angelesin majapaikkaamme oli jättimäinen Citadel outlet -myymälä, jossa on kauppoja niin paljon, että heikottaa. En tiedä, oliko lauantai paras mahdollinen päivä siellä käymiseen, mutta näin tehtiin. Valtavat parkkipaikat - täynnä. Jonnekin kulmaan auton sai parkkiin ja kohti ostosparatiisia. Muutamissa liikkeissä käytiin ensin järjestyksessä, mutta valtavat ihmismassat, pitkät jonot, kovaa pauhaava musiikki ja ulkona ollut kuumuus saivat luovuttamaan lopulta aika pian. Osassa hinnat olivat hyvinkin edullisia (tehtaanmyymälöitä kun ovat), mutta sen verran kannattaa olla hintatietoinen, ettei ihan kaikkea ole järkevää lähteä Suomeen asti kantamaan. Converselta tarttui mukaan kolmet tennarit (hups..), joista kahdet olivat alennuksessa alle 30$ ja toiset niistäkin sai puoleen hintaan, kun osti kahdet.

Esimerkiksi H&M oli kalliimpi kuin Suomessa. Yleensäkin parhaat alennukset sai, kun osti paljon. Sama systeemi tuntuu olevan ihan tavallisissa supermarketeissakin. Pakkaukset ovat valmiiksi jo niin isoja, ettei ainakaan tällaisen automatkailijan kannata hamstrata mitään mukaan.

Matka suuntautui Beverly Hillsin kautta ylöspäin. Itse Beverly Hills nyt ei sitten ollut sen ihmeempi kuin mikään muukaan. Navigaattoriin laitettu keskusta osoittautui asuinalueeksi, jossa paikallisia taloja oli vierivieressä. Ei sen kummempaa. Mutta tulipahan käytyä.

Seuraava stoppi oli Palmdale, pieni kaupunki Los Angelesista ylöspäin. Kuumuus oli valtava. Lämpötila jotain +35C. Tästä matka jatkuu kohti Kuolemanlaaksoa, jonne on ennusteessa luvattu +45C. Siellä ei varmaan villasukkia tarvita..

Venice Beach - Santa Monica

Aamupäivällä shoppailureissu läheiseen Target-myymälään, josta mukaan tarttui lähinnä vaatteita. Lapsille ostettiin paitaa, shortsia, uikkaria jne. Sattuneista syistä tultiin aika kevein kantamuksin (oma laukkuni painoi tullessa 9,5kg, paluumatkalla painoa lienee hieman enemmän).. =)

Siitäpä sitten muiden menijöiden sekaan kohti Venice Beachia. Ja menijöitähän riittää. Aurinko paistoi ja oli lämmintä, kunnes päästiin rannalle. Aurinko paistoi edelleen, mutta tuuli oli valtava ja kylmä. Hullut suomalaiset menivät tietysti uimaan (paitsi minä). Aallokko oli hurjaa, eikä kovin pitkälle kannattanut rannasta mennä. Vesikin oli valtavan kylmää. Niinhän siinä sitten kävi, että kaikilla on nahka punaisena enempi tai vähempi, koska aurinko ja kylmä tuuli on aina se petollinen yhdistelmä.

Hengenpelastustornit näyttävät tutuilta ainakin kaikille, jotka ovat joskus Baywatchia katsoneet. Näkyipä pari lifeguardiakin.

Auto oli pysäköity varsin kalliille paikalle, joten päätimme sitten lähteä rantaa pitkin kävelemään kohti Santa Monican kuuluisaa laituria. Laiturilla on mm. huvipuisto ja näkymä on tuttu monesta elokuvasta ja sarjasta.

Lapset kävivät ajelemassa vuoristoradassa, jonka jälkeen läksimmekin jo suuntaamaan takaisinpäin. Ruokailu hoitui nopeasti Mäkkärissä. Sitten tassua toisen eteen takaisin Venice Beachille. Kävelyä tälle päivälle tuli varmaan 8km.. Vihdoin pääsimme autolle ja matkalle kohti hotellia. Liikennettä oli taas runsaasti..

Tänään jätämme Los Angelesin taaksemme ja suuntaamme matkaa kartalla ylöspäin.

Hollywood

Eilinen päivä vietettiin Hollywoodissa. Otettiin auton nokka kohti Universal Studiota ja sinne päästiinkin suht helposti. Ruuhkaa oli moottoritiellä, mutta ei varmaan ole sellaista hetkeä, etteikö olisi. Puolen päivän aikaan Universal Studiolla oli kuitenkin kohtalaisen rauhallista, eikä lippuluukullekaan tarvinnut ihmeemmin jonotella.

 

 

Aamulla oli viileää ja harmaata, mutta ilma kirkastui ja olikin aika lämmintä. Valkoiset suomalaiset vetivät aurinkorasvaa pintaan, kun alkoi porottaa. Lipuista sai Autoliiton jäsenkortilla muutaman dollarin alennusta. Kyseistä korttia kannattaakin vilautella joka paikassa, koska sillä saa aika monesta paikasta alennusta. Mutta vaikka lipuilla olikin ihan suolainen hinta, niin oli kyllä ehdottomasti hintansa väärti! Tarjolla on normaalilipun lisäksi VIP-lippuja, joilla pääsee suoraan jonojen ohi. Näillä oli hintaa noin 50$ enemmän per nokka, ei ostettu, eikä olisi tarvittu. Sen verran kohtuullisella jonotuksella päästiin etenemään, että siinä olisi kyllä mennyt iso summa rahaa hukkaan. Jonotusaika oli ehkä 10-20 minuuttia per kohde.

Kaikki kohteet liittyivät luonnollisesti elokuviin ja meiltä taisi jäädä vain pari paikkaa käymättä, kun puisto sulkeutui illalla kello 18. Etenkin Waterworld oli aika mieletön show ja Revenge of the Mummy-ajelu, jossa mentiin niin lujaa, etten ole ennen moista kokenut. Lasten suosikki taisi olla Transformers.

 

Kaikin puolin päivä oli oikein onnistunut ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Erityisesti vähän isommille lapsille sopiva kohde. Päätimme jo alunperin jättää Disneylandin väliin ja keskittyä muihin kohteisiin.

Universal Studiolta suuntasimme Hollywoodin keskustaan, Hollywood boulevardille. Parkkipaikan löytäminen on aika mielenkiintoista ja kun alla on astetta kookkampi auto ja parkkiruudut ainakin siinä talossa suht pieniä, oli sovittelu aika haasteellista. Sinänsä kummallista, että parkkipaikat ovat ahtaita, kun autot ovat kuitenkin keskimääräistä suurempia.

Walk of Fame, tähtiä on kadun molemmin puolin. Aika paljon tuttuja nimiä tuli bongailtua, mutta ei jaksanut koko aikaa kulkea nokka alaspäin, kun ympärillä oli muutakin katseltavaa ja aika hurjan paljon ihmisiä.

Aikamme hortoiltuamme löysimme kivan pizzaravintolan ja koskapa listalla luki, että tarjolla on myös gluteenitonta, niin sinne siis. Ja voin kyllä sanoa, että ehkäpä jopa paras gluteeniton pizza, mitä olen ikinä syönyt! Eikä muidenkaan ruuassa ollut moitittavaa. Ja kun laskukaan ei ollut kovin suuri, niin voisiko paremmin mennä.

Ilta oli jo tosi pitkällä, kun vihdoin pääsimme takaisin majapaikkaamme. Takapenkkiläiset nukahtivat jo autossa ja siitä melkein suoraan yöunille. Unta ei tarvinnut houkutella.

Helsinki - Los Angeles

Ensimmäinen aamu ensimmäisessä etapissa. Rytmi hienosti sekaisin, sormet turvoksissa ja hikeä pukkaa. Mutta kyllä kai se siitä.

Matka alkoi siis eilen aamulla klo 7.15 Norwegianin punavalkoisin siivin kohti Osloa. Tämähän ei ajassa kauaa ota, joten siellä oltiin paikallista aikaa klo 7.45, tunti Suomen aikaa jäljessä. Yksi matkan puuduttavimpia osuuksia alkoi reilun kuuden tunnin vaihdolla. Ei voi syyttää kuin itseään. Tässä valitsimme odotuksen, koska säästö lippujen hinnassa oli oikeasti jo merkittävä. Tylsäähän se oli, ei voi muuta väittää. Siitäkin selvittiin ja vihdoin pääsimme norjalaisen lentoyhtiön mukana suuntaamaan kohti Los Angelesia.

Lento kesti kevyet 10 tuntia ja risat. Hieno uusi kone (Dreamliner), penkeissä omat telkkariruudut, parit ruokatarjoilut ja niin poispäin. Kaikin puolin tasainen lento, ainoastaan ihan lopussa laskeutuessa pyöräytti muutaman kerran mahasta kuin huvipuistossa konsanaan ja tästä syystä toinen juniori tarvitsi muutaman paperipussin apua. Koneessa nukkuminen on itsellä ainakin vähän niin ja näin, joten jonkin sortin väsymystä oli havaittavissa.

Kaliforniassa paistoi aurinko, lämpöä ei niinkään ollut. Erinäisten odottelujen jälkeen pääsimme kentälle, josta ei pääse ihan niin nopeasti ulos kuin on Euroopan rantalomakohteissa tottunut. Silti koko ruljanssi meni aika näppärästi. Mies sai tehdä oman tarkastuksensa automaatilla, kun oli ennenkin maassa vieraillut. Siis sormenjäljet ja valokuvat yms. Sen jälkeen jonotettiin porukalla virkailijalle, joka tarkasteli kaikkien passit, allekirjoittaneelta otettiin ne sormenjäljet ja kuvat. Lapset pääsivät pelkällä passintarkastuksella. Mitään ihmeempää kuulustelua ei ollut. Naisvirkailija oli oikein mukava ja ystävällinen. Sitten leimat passeihin ja laukkuja etsimään.

Laukut oli nostettu jo hihnalta pois odottelemaan, ehkä helpoin matkatavaroitten haku ikinä. Harmi vaan, että yhdestä (siitä isoimmasta tietysti) laukusta puuttui toinen rengas. Siinä sitten laukkujen nostelijalle vahinkoilmoitusta tekemään. Tulosta jäämme odottamaan. Laukun liikuttelu on nyt kohtalaisen hankalaa, mutta katsotaan, miten sen kanssa pärjätään.

Sitten shuttlella autovuokraamoon, joka sijaitsi hassusti ison hotellin käytävällä mutkan takana. Siinäpä sitten vierähtikin muutama tovi. Jono eteni todella hitaasti ja kun viimein tiskille pääsimme, niin selvisi syykin hitaalle toiminnalle. Etukäteen varattuja autoja ei oltukaan varattu, vaan virkailija alkoi vasta siinä koneeltaan etsiä, että mitäs meillä täällä olisi vapaana! Monta autoa on aiemmin varattu ja aina toivotun kokoluokan auto on ollut odottamassa, eikä tiskillä aikaa ole varmasti mennyt 10 minuuttia kauempaa. Vuokraamolla ei ollut tarjota sellaista autoa, joka oltiin varattu. Pienempiä oli, mutta kun kuukauden on tarkoitus tien päällä viettää, ei viitsisi tyytyä ihan mihin vain. Eikä matkatavaratkaan olisi mahtuneet. Sieltä sitten joku kottero kaiveltiin ja alkoi maksun aika. Kortti ei toiminut. Kone ei kuulemma ymmärrä credit/debit -yhdistelmäkorttia. Tässä välissä järjestelmäkin kaatui kerran ja koko rumba piti aloittaa alusta. Lopulta kone hyväksyi jonkun kortin ja päästiin autoa hakemaan. Aikaa tähän oli mennyt tosi kauan. Saamamme auto olikin todella pieni, eikä matkalaukutkaan oikein mahtuneet kyytiin. Autoa vaihtamaan siis. Lisähinnalla saatiin sitten varattua oikesti isompi auto, jolla päästiin matkaan.

Liikenne eteni todella hitaasti, vaikka kello oli paikallista aikaa jo iltaseitsemän. Kauhulla odotan, mitä liikenne on neljän aikaan. Päästiin kuitenkin koko ajan eteenpäin, juniorit nukahtivat alta aikayksikön. 27 tunnin valvominen alkoi tehdä tehtävänsä. Vihdoin ruuhkat helpottivat ja moottoritielläkin pääsi ajamaan ihan oikeasti. Jottei kaikki olisi mennyt hienosti, tuulilasiin lensi kivi, josta tuli aikamoinen lommo. Ja kuten voi arvata, vakuutus ei tietenkään kata tätä.

Lopulta pääsimme kuitenkin varaamaamme hotelliin, joka oli huomattavasti kauempana kuin oma järki antoi ymmärtää. Tämän kaupungin koko on jotain käsittämätöntä pienestä maalaiskunnasta kotoisin olevalle. Hotellilla kaikki toimi hienosti ja huone saatiin ja se on ihan ok. Mitään luksusta ei odotettukaan. Sitten vain unta palloon itse kullekin.


Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Ne on otettu pikana kännykällä. Eilen ei ollut voimia etsiä parempaa kameraa käsiin.

Kohta startataan

Vielä hetki, niin kauan suunniteltu matkamme kohti Amerikan ihmemaata alkaa. Ensin junaillen Helsinkiä kohti ja sieltä norjalaisin siivin Oslon kautta Los Angelesin miljoonakaupunkiin. En edes uskalla ajatella, kuinka pitkä rupeama tuo tulee olemaan. P-I-T-K-Ä.

Suunnitelmana on siis ajaa autolla Los Angelesista New Yorkiin ja aikaa tähän lystiin on varattu noin kolme viikkoa. Reitti on suurin piirtein mietitty, mutta ei sen tarkemmin aikataulutettu. Ensimmäinen majoitus on varattu, samoin auto vuokrattu, Las Vegasin etappi on myös varattu, samoin loppupiste New Yorkissa. Paluu tulee olemaan Islannin kautta stopover-tyyliin, eli kahden yön pysähdyksen taktiikalla tukikohtana Keflavik. Vinkkinä Islantiin matkaaville, kesäajan majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Omamme on varattu huhtikuun alussa ja jo tuolloin vaihtoehtoja oli vähän jäljellä.

Tarkoitus olisi tässä blogissa pitää vähän itsellekin päiväkirjaa reissun aikana, laitella kuvia, kertoa kokemuksia ja ehkä jakaa joitain hyviä vinkkejä niille, jotka matkaa suunnittelevat.

Matkalla ollaan lähdossä omalla perheellä, johon sisältyy kaksi aikuista ja lapset 2x11v. Matkustustaustaa on jonkin verran itse kullakin, mutta näin pitkää reissua ei olla vielä koskaan tehty, ei yhdessä eikä yksin. Edessä on vielä pakkaaminen, mutta sitten kaikki alkaakin olla valmista lähtöön.

Näillä suunnitelmilla.