Niagara Falls

Saavuimme lähelle Niagaran putouksia jo edellispäivänä. Hotelli sijaitsi noin viiden mailin päässä putouksilta. Alunperin oli suunnitelmissa yöpyä Kanadan puolella (jossa on hulppeita hotelleja putousnäköaloilla, edullisesti), mutta koska autovuokraamo kielsi auton viennin rajan yli, tämä suunnitelma muuttui.Varasimme kaksi yötä samasta paikasta, joka olikin tosi hyvä idea, koska päivä putouksilla vei mehut. Lähellä hotellia oli iso outlet-myymälä, jossa ehdimme saapumispäivänä käydä hetken shoppailemassa.

Lähdimme ajelemaan ennen puoltapäivää kohti putouksia. Ja väärästä risteyksestä heti kärkeen ja tietullia maksamaan, kun kääntyäkään ei enää voinut. No, eipä siinä. Päästiin perillekin pienen lenkin kautta. Kaiken kaikkiaan ei mitenkään kehuttavia opasteita missään, vaikka kyseessä on kuitenkin valtava turistikohde, jossa käy kymmenisen miljoonaa ihmistä vuosittain. Menomatkalla putousten kuohu näkyi jo auton ikkunasta.

Parkkimaksu oli 10$, jolla auto sai olla parkissa koko päivän. Suuntasimme kävellen American Fallsille, joka on kokonaan Yhdysvaltojen puolella oleva putous. Tämä putous näkyy paremmin Kanadan puolelta.

Tästä kävelimme Hevosenkenkä-putoukselle, joka pääasiassa sijaitsee Kanadan puolella. Kuohu on mahtava ja vesi roiskuu. Sopiva tuuli nostaa vettä niin, että tuntuu kuin sataisi. Vene kuljettaa sadetakkiin verhoutuneita ihmisiä Hevosenkenkä-putouksen liepeille vartin välein molempien valtioiden puolelta. Me jätimme tämän ajelun lopulta väliin, koska voimat loppuivat kesken. Ehkä sitten joskus, jos tänne toiste eksyy. =)

Sittenpä otimme suunnan kohti Rainbow bridgea, jota pitkin siirrytään Kanadan puolelle. Tuo silta vaan oli päinvastaisella suunnalla kuin Hevosenkenkä-putous. Kävelymatkaa tuli aika runsaasti ja päivä oli vaihteeksi aika lämmin (ja nahka se vaan kärventyy), joten pientä väsymystä oli havaittavissa.

Siltaa pitkin pääsee siis myös kävellen naapurimaahan Kanadaan. Keskellä siltaa on liput rajan merkiksi.

Sillan toisessa päässä mennään tullivirkailijan luo, joka tarkastaa ja leimaa passit (jes, uusi maa plakkariin). Suomen kansalainenhan ei tarvitse viisumia Kanadaan, joten sinnepäin rajan ylitys sujui mutkattomasti. Jonottaakaan ei tarvinnut. Sittenhän sitä oltiin Kanadassa. Ensin pieni ruokatauko joen varrella ravintolassa.

Oma mielipiteeni on, että jos haluaa parhaat palat putouksista, kannattaa ehdottomasti mieluummin mennä Kanadan puolelle. Sinne näkyy sekä American Falls että Hevosenkenkä-putous. Laiva-ajelulle pääsee myös Kanadan puolelta. Kanadan puolelta lähtijöillä oli punaiset sadetakit ja Yhdysvaltojen puolelta siniset. =)

Varasimme etukäteen liput Kanadan puolella sijaitsevaan SkylonToweriin. Korkea näköalatorni (775 feet = 236m), jossa oli myös näköalahissi. Aika hyvät näkymät sieltä kyllä olikin.

.

Tästäpä vielä pikkulenkki lähemmäs Hevosenkenkä-putousta ja sitten suunta kohti siltaa ja Yhdysvaltoja. Ennen siltaa piti maksaa tulli, 0,50$ per nokka. Molempien maiden kolikot kävivät (automaatti). Sitten pääsi portista läpi. Ja sillan yli. Siellä passintarkastuksessa meni kotvasen kauemmin. Virkailija kyseli, mistä oltiin tultu ja onko mitään Kanadasta tuotua mukana. Lisäksi kaikkien, lastenkin, piti sanoa kansalaisuus. Mitään muita dokumentteja passeja lukuunottamatta ei tarvinnut. Tulostimme varalta ESTAt mukaan, mutta ei niitä sitten tarvittukaan, olivat varmaan koneella. Eipä siinäkään tullissa kauaa mennyt. Ovesta ulos ja oltiinkin taas virallisesti Yhdysvaltojen puolella.

Koko päivälle kävelymatkaa tuli yli 8 kilometriä. Että ei kai se ihme, jos vauhti vähän hiipuu jossain vaiheessa. Mukana on kuitenkin kaksi 11-vuotiasta.. Olimme ajatelleet mennä illalla vielä katsomaan valaistua putousta, mutta päätimme jättää sen väliin ja mennä ajoissa nukkumaan, koska matkaa olisi seuraavalle päivällä tarjolla kiitettävästi.