Auton palautus oli sovittu Manhattanin toiselle puolelle satamaan. Tuonne löydettiinkin aika helposti, eikä liikenne tuntunut kovinkaan ahdistavalta tässä vaiheessa. Tosin palautustoimisto oli kiinni. Palautuspaikkaa ei löytynyt. Bensa-asemaa ei ollut lähellä (yleensä vuokraamojen liepeillä on paljonkin asemia, koska autot palautetaan tankit täynnä). No. Onneksi terminaalissa oli infopiste, jossa ystävällinen mies soitteli ja kyseli, mihin auton voi palauttaa ja etsi vielä lähimmän bensa-asemankin. Sitten vain suunnistamaan tankkiin bensaa ja takaisin. Auto saatiin tyhjäksi kaikesta tavarasta ja parkkiin oikeaan paikkaan. Seuraava tehtävä: taksi. New Yorkissa takseja ei noin vain soitella ja tilailla. Vastapäätä löytyi sitten "taksi", jonka kanssa sovittiin hinnasta ja sitten vain kyytiin. Sitten nähtiin se oikea New Yorkin liikenne. Huhhei. Sinne ei todellakaan tee mieli lähteä ajelemaan!
Matkaa piti olla noin 5 mailia, aikaa meni tunti. Liikennettä oli valtavasti. Kaikki yrittivät tunkea parhaansa mukaan toistensa eteen. Röyhkeys on valttia. Manhattanille mennään Lincoln-tunnelin kautta, jossa on kaksi kaistaa suuntaansa. Tulli on 17$. Hurjaa menoa kaikin puolin. Ja sama ralli jatkuu Manhattanilla. Taksit ja autot poukkoilevat kaistalta toiselle, ihmiset hyppivät katujen yli, tööttiä käytetään koko ajan, ei pohjoismaalainen tiedä, mitä tekisi. Onneksi ei tarvinnut muuta kuin istua autossa. Ja onneksi olin takapenkillä, enkä nähnyt kaikkea. =D
Olimme varanneet majoituksen melko lailla keskustassa sijaitsevasta Salisbury-hotellista jo huhtikuussa, kun huomasimme, että hintataso New Yorkissa on jossain määrin aivan muuta kuin muualla maassa. Hotellihuone oli yllättävän iso ja siellä oli kaikkea, mihin meillä oli tarvetta. Hintalaatusuhde oli oikein hyvä.
Sää oli lämmin, mutta sumuinen. Pilvenpiirtäjien huippuja ei näkynyt. Päätimme lähteä katsomaan Times Squarea iltavalaistuksessa. Voi valtava sitä ihmismassaa, joka vyöryi katuja pitkin. Suurin osahan varmaan oli turisteja, vaikka toki kaupungissa on yli 8 miljoonaa asukasta itsessään. Hurja määrä. Tuossa ihmismassassa ei huvittanut kovin pitkään olla ja kävelimme takaisin hotellille. Matkalle sattui mm. Radio City Music Hall.
Aamupalaa ei hintaan kuulunut, mutta sen olisi saanut 10 dollarin (+verot) lisämaksusta per nenä. Emme käyneet kokeilemassa, koska ei ollut mitään käsitystä, mitä olisi ollut tarjolla. Allekirjoittaneen ruokarajoitukset huomioiden ei huvita maksaa mistään, jos ei tiedä, saako mitään kahvia kummempaa. Meillä oli vielä jotain eväitä jäljellä, joten aluksi pärjäsimme niillä.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä läksimme parin korttelin päässä sijaitsevaan Central Parkiin, jossa oli tarkoitus mennä eläintarhaan. Ensin teimme pienen lenkin kuitenkin Trump Toweriin. Torni on auki myös yleisölle ja muutaman kerroksen komeita liukuportaita voi käydä katsomassa. Komea on pytinki. Seinää pitkin valuu vesi ja kaikki hohtaa kullansävyssä.
Siitä sitten suunnaksi Central Park. Onneksi eläintarha oli juuri siinä meitä lähinnä olevassa kulmassa, joten sinne pääsi suhteellisen nopeasti. Toiseen päähän kulkeminen olisikin varmaan jäänyt haaveeksi. Central Park on uskomattoman suuri, en olisi osannut edes kuvitella. Eläintarha oli tietenkin pakko nähdä jo Madagaskarin pingviinien vuoksi. =) Leijona kyllä puuttui, samoin kuningas Julien, eivätkä pingviinit olleet oikeasssa paikassa. Mutta yllättävän iso paikka oli ja eläimillä oli paljon tilaa. Lintualue varsinkin oli hieno ja lintuja putkahteli nenän eteen vaikka mistä. =) Ja minä näin vihdoin lunneja, joita olen halunnut nähdä jo kauan. Hassuja lintuja.
Lippujen hintoja en nyt muista, mutta ne olivat varsin maltilliset ja niillä pääsi myös lasten eläintarhaan, joka oli erikseen. Kiva paikka, lasten kanssa ehdottomasti kannattaa käydä. Puistoa itsessään emme sen pidemmälle lähteneet kiertelemään, koska sää oli aika tukahduttavan kuuma. Oli sunnuntai ja paikalliset olivat puistossa sankoin joukoin. Jotenkin on uskomatonta, että tuollaisessa hektisessä suurkaupungissa on noin iso viheralue, jonne ei juuri liikenteen meteli kuulu. Central Park on varmasti monen paikallisen henkireikä. Ainakin minun olisi, jos tuolla asuisin.
Kuuma sää vei mehut, joten eipä sitten kauemmas jaksettu lähteäkään enää. Illemmalla päätimme lähteä etsimään jotain ruokapaikkaa. Totuus iski vasten kasvoja. Hinnat ovat huimat! Löysimme Applebee'sin, joka on iso ketjuravintola, jossa olimme muualla maassa käyneet jo useamman kerran. Hintataso on edullinen ja ruoka on ollut hyvää. Siispä sinne. Jouduimme jonottamaan pöytää. Sitten pääsimme istumaan ja saimme ruokalistat käteemme. Hintataso olikin jotain aivan muuta kuin muualla. Esimerkiksi lasten annokset olivat hinnaltaan kaksinkertaiset. No, syötävä oli. Annokset olivat tosi pieniä, maultaan paljon huonompia ja hinnaltaan siis aika paljon kalliimpia kuin muualla. Liekö McDonaldsissakin New York-lisä, se jäi selvittämättä. Jos New Yorkissa haluaa syödä, kannattaa siihen varata oma budjetti. =) Sillä ruokakauppojakaan siellä ei ole. Pieniä myymälöitä löytyy, joissa pikku purkki jugurttia maksaa 2,50$. Tästä voi muut hinnat päätellä.
Toisen päivän suunnitelmaa pohdittiin pitkään. New Yorkissa olisi paikkoja, joissa vierailla, mutta meillä oli vain kaksi kokonaista päivää, joten oli turha haaveilla pääsevänsä kaikkialle. Mies halusi Intrepid-museoon, joka on lentotukialus, johon on koottu kaikenlaista aiheeseen liittyvää esineistöä ja tavaraa. Sinne siis. Päivä oli vieläkin kuumempi kuin eilen, joten vettä mukaan ja tassua toisen eteen.
Jos sota-alukset, lentokoneet, sukellusveneet, avaruussukkulat yms. kiinnostavat, niin Intrepid on oikea paikka vierailla. Lentotukialus on valtava, siellä sisällä oli koneita, helikoptereita, Enterprise-avaruussukkula ja vieressä sukellusvene. Avaruusaihe liittyi Hubble@25-näyttelyyn. Lapset (toinen varsinkin) eivät oikein olleet innostuineita paikasta ensin, mutta siellä on paljon juttuja, joita lapset voivat kokeilla ja tehdä. Mm. kokeilla, miten avaruudessa laitetaan ruuveja kiinni ja miten pienet sängyt sukellusveneessä on. Lopulta kaikki taisivat viihtyä oikein hyvin.
Sukellusveneeseen jouduimme odottamaan tosi kauan, varmaan lähemmäs tunnin, koska sinne sisälle ei kerralla päästetty montaa ihmistä. Ensin piti kulkea pienen aukon läpi, jossa katsottiin, että mahtuuko kulkemaan sukellusveneen sisällä. En tiedä, oliko kaiken odottamisen arvoinen, mutta ihan mielenkiintoinen vierailu kyllä.
Lentotukialuksella oli pieniä kojuja, joista sai ruokaa. Sieltäpä sitten 20 dollarilla saatiin koko poppoolle hodaria, ranskiksia ja limua. Maha tuli täyteen pikkurahalla. Mikä löytö! =D
Turnauskestävyys alkoi olla koetuksella, joten tallustelu takaisin hotellille oli tälle päivälle riittävä retki. Lämpötilan ollessa noin +35C, ei vaan jaksa. Lasten kanssa kävin vielä myöhemmin etsimässä matkamuistoja ja pientä aamupalaa seuraavalle aamulle. Sitten edessä oli viimeisiä pakkailuja seuraavan päivän lentoa varten.
Lento läksi klo 14. Kentällä oli oltava kolme tuntia ennen lähtöä. Matkaan oli varattava noin tunti ja taksin saamiseen hetki. Eli olimme ulkona kadulla matkalaukkuinemme klo 9. Taksi saatiin jotakuinkin heti, kun kuski tuli kyselemään, että tarvitsemmeko kyytiä. Melkoinen viritys laukkujen sullomisessa nähtiin.. ei nimittäin keltaisen taksin takakontti vedä sitä määrää tavaraa, mitä neljällä ihmisellä on. Etupenkillä oli pari laukkua ja reppuja. Takapenkillä neljä matkustajaa. Ja kyyti oli hurjaa. Kerran oli lähellä törmäys, kun viereisen kaistan tyyppi tunki päälle. Ja töötti soi. Tunti siihen meni ja perille päästiin. Ehjänä. Yksi pahoinvoivana.
Muutenhan kaksi päivää New Yorkissa on aivan liian vähän. Pintaraapaisu. Viikko tai kaksi olisi parempi aika (paitsi vararikko tulisi tai laihtuisi tehokkaasti), jos oikeasti haluaa nähdä paikkoja. Kävellen ei joka paikkaan jaksa lähteä, kortteliväli on yllättävän pitkä. Metro olisi varmaan paras vaihtoehto liikkumiseen. Jos toiste joskus pääsen, niin silloin voisin valita majoituksen jostain toisesta kulmasta, ehkä lähempää Vapaudenpatsasta. Tosi paljon jäi nimittäin näkemättä. Ja ajankohdaksi valitsisin ehkä kevään tai syksyn, kesällä on liian kuuma kaupunkimatkailuun. Tai ainakin nyt oli.
New York on kuitenkin ihan oma lajinsa. Mieletön kaupunki, jota ei oikeasti voi käsittää, ellei siellä ole käynyt. Asuisinko? En. Minulle se olisi liikaa, enkä koe, että lapsiperheelle se olisi mitenkään hyvä vaihtoehto. Mutta jos sinne on mahdollista matkustaa, niin kyllä kannattaa. Paksu lompakko on hyvä lisävaruste. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti