perjantai 12. kesäkuuta 2015

Mount Rushmore ja matka jatkuu

Yellowstonen jälkeen vuorossa oli ajopäivä, jolloin siirryimme paikasta A paikkaa B. Paikka B oli sattumanvaraisesti kartasta valittu Spearfish, joka olikin yllättävän iso kaupunki. Kartalla pieneltä näyttävä paikka onkin yleensä isompi kuin kuvitella saattaa.. Mittasuhteet ovat vähän erilaiset kuin Suomen kartalla. =)

 
Aamu valkeni harmahtavana ja tuulisena. Matkaa Mount Rushmorelle ei ollut periaatteessa paljon ja päätimme mennä Spearfishistä lähtevää maisemareittiä. Reitti kulki kanjonin pohjalla, jossa ei sen kummempia maisemia sitten ollutkaan. Ihan nättiä luontoa kylläkin. Pieniä mutkia matkaan tuli, kun navigaattorin ohjeistama tie oli poikki.. Jouduimme kysymään neuvoa huoltoasemalta, josta saimme ihan oikean kartan ja sitä tulkitsemalla sitten pääsimme lähemmäs määränpäätä. Jostain syystä ystävämme navigaattori halusi kuitenkin ajattaa meitä jotain pikkutietä lähiöiden läpi ja matkaan meni varmasti ainakin tuplasti enemmän aikaa kuin isompaa tietä. Omiin sooloiluihin ei kuitenkaan uskaltanut lähteä. Ja törmäsimme matkalla mielenkiintoisiin kulkijoihin.




Pääsimme kuitenkin Mount Rushmorelle vihdoin ja viimein. Olihan sinne muitakin menijöitä.


Tie mutkittelee ylöspäin ja kerran siinä matkalla kallioon hakatut päät jo näkyivätkin. Sisäänpääsy parkkiin oli 11$ ja sillähän saisi käydä katselemassa presidenttejä koko vuoden ajan. En vaan kyllä tiedä, ketä kiinnostaa mennä sinne useampaan kertaan... Onhan se kallio ihan näkemisen arvoinen ja kaikinpuolin komea, mutta... siinäpä se. Ympärille on koottu kaikenlaista oheistuotetta ja krääsäkauppoja. No, tulihan siellä itsekin käytyä. Samassa on myös museo, jossa on paljon kuvia, esineitä ja kertomuksia louhimisajasta. Mielenkiintoinen kyllä. Ehkäpä tämä kansallinen muistomerkki on merkityksekkäämpi amerikkalaisille kuin meille eurooppalaisille.



Mount Rushmoren jälkeen meillä oli suunniteltu vielä tosi pitkä ajomatka seuraavaan yöpymispaikkaan, joten läksimme aika pian jatkamaan matkaa. Navigaattorilla oli vissiin huono päivä, koska ihmettelimme useampaankin otteeseen reittivalintoja.. Välillä toivoo, että mukana olisi kunnollinen vanhan ajan kartta. Matkalla oli tietyötä, vesisadetta, pitkää suoraa, peltoja, peltoja, suoraa ja suoraa. Nämä siirtymiset ovat puuduttavia, koska matkalla ei todellakaan ole mitään. Perille kuitenkin päästiin. Vuorossa oli toistaiseksi reissun edullisin majoitus, motelli, jossa ei ollut mitään muuta kuin (kapeat) sängyt, suihku ja vessa (ja hämähäkkejä ja kärpäsiä). Onneksi ei olla turhan nirsoja. =D

Seuraavana päivänä tiedossa oli pelkkää liikkumista eteenpäin. Vettä satoi ja sitä oli luvattu 100% varmuudella koko päiväksi. Piti muuten paikkansa. Alkumatka oli ihan siedettävää sadetta, ei juuri ajoa haitannut, mutta sitten sitä vettä taas saatiinkin. Ja navigaattorimme päätti myös ohjeistaa meidät mielenkiintoisia kinttupolkuja pitkin seuraavaan kohteeseen. Päätimme, että jatkossa katsomme etukäteen reittiä GoogleMapsista ja vähän vertaamme sitä navigaattorin opastuksiin.

Matkalla soittelimme autovuokraamoon, koska auto ilmoitteli että öljynvaihto alkaa olla käsillä. Ohjeena oli joko käyttää auto itse huollossa ja ottaa siitä kuitti, jonka vuokraamo sitten hyvittäisi tai käydä vaihtamassa auto lähimmällä vuokraamon toimistolla. Tuo toimisto olisi Detroitissa, jonne olisi tosi pitkä matka, eikä se ensisijaisesti olisi edes matkan varrella. Lisäksi selvisi, ettei autolla saa ajaa Kanadan puolelle, joten Niagaran putouksien katselu täytyy suunnitella uudella tavalla.

Löysimme lopulta perille hotelliimme, joka olikin vähän eri luokkaa kuin edellinen. Positiivisessa mielessä. Tämä oli oikeasti luksusta todella edulliseen hintaan. Näköjään kannattaa tehdä varaukset edellisenä iltana. Kävimme syömässä hyvässä meksikolaisessa ravintolassa ja sieltä palatessa päätimme vilkaista, mihin aikaan läheinen korjaamo seuraavana aamuna avautuisi. Sattuipa niin, että tuo paikka olikin vielä auki (kello siis 21.30) ja auto pääsi öljynvaihtoon siinä odotellessa! Reilu puoli tuntia istuskeltiin loungessa ja sitten homma oli hoidettu. Ja laskunkin lähettivät suoraan autovuokraamoon eli tämä kävi paremmin kuin olisi ikinä voinut kuvitella. Luulimme jo, että joudumme vaihtamaan kolmannen auton tälle reissulle. Nyt on toiveissa, että tällä päästään viikon kuluttua New Yorkiin asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti