Grand Canyon

Majoituimme melko vaatimattomassa motellissa Williamsissa Route 66:n varrella vajaan sadan mailin päässä Grand Canyonin South Rimistä. Motellin taso oli melkoinen pudotus Las Vegasin jälkeen.. äänieristys oli mitäänsanomaton ja pelkkä kävely aiheutti lattian tärinän. Huoneessa oli kaksi queen size-sänkyä, telkkari ja kylpyhuone. Ei jääkaappia eikä mikroa. Sijaintinsa puolesta loistava, taso.. no, nukkumaan pystyi, koska naapurit olivat hiljaisia. =D Vastapäätä oli hyvä pihviravintola. Aamupala kuului hintaan. Perussettiä - vohveleita, paahtoleipää, hilloa, pullaa. Gluteenittomalle kahvia ja vesimelonia. Näillä mentiin. Hotellit ja motellitkin sadan kilometrin säteellä Grand Canyonista maksavat maltaita ja saa tehdä vähän hakuja, jos meinaa jotain edullista löytää.

Sää oli aamulla aurinkoinen, mutta viileä. Vegasin helteet saattoi unohtaa. Lisäksi oli luvattu sadetta ja edessä näkyvät pilvet olivat uhkaavia. Pilvet kuitenkin liikkuivat edellä niin, että pari pisaraa vettä taidettiin koko kanjonivierailun aikana saada. Sen jälkeen sitten "vähän" enemmänkin..

Tulimme puistoon siis South Rimin puolelta. Pysähdyimme ensimmäisessä Visitor Centerissä ostamassa puistopassin, joka maksoi 30$. Tässä puistossa passit tarkistettiinkin, eikä alueelle ollut asiaa ilman passia. Passin pystyi ostamaan toki myös siinä tarkastusporteilla. Siitä sitten vain eteenpäin. Ihmisiä oli paljon. Osa parkkialueista oli jo täynnä. Puistoon pääsee myös busseilla, jotka kiertävät kukin tietyn reitin. Bussiin voi hypätä ja sieltä pois miten haluaa. Tuolla samalla passilla pääsee ilmaiseksi kulkemaan busseilla. Itse kuljimme kuitenkin autolla, koska matkamme jatkui puiston läpi eteenpäin. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa oli tarjolla matkamuistokauppaa, vessaa, infopistettä jne. Ja näköaloja. Puiston kotisivuihin voi tutustua tarkemmin tästä.

.

Näkymät ovat kieltämättä komeat. Tässä paikassa reunat on aika hyvin aidattu. Pudotus olisi suoraan alaspäin aika hurja.. Korkeanpaikankammoiselle ei tee hyvää kurkistella reunan yli.

Tien varrella oli vähän väliä levikkeitä, joissa voi pysähtyä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Näissä ei yleensä kaiteita ollut ja monenlaista selfien ottajaa reunoilla keikkuikin. Hirvitti katsoa. Komeita kuvia kyllä varmaan saivat.

Aikaa jokaisella näköalapaikalla pysähtyminen kyllä vie, enemmän kuin voisi kuvitella, vaikka se olisikin vain muutaman kuvan räpsäisy.

Seuraava yöpymispaikka oli varattu Utahin puolelta, jonne matkaa olikin aika paljon ja nuo useat pysähtelyt olivat syöneet odotettua enemmän aikaa. Alkoikin tulla jo pimeää ja kirjautuminen motelliin oli ennen klo 21. Kello näytti puolta yhdeksää ja sitten hoksasimme, että oltiinkin siirrytty eri aikavyöhykkeelle eri osavaltion myötä ja kello olikin jo tuntia enemmän. Pientä paniikkia ilmassa siis, että näinkö meni varattu huone sivusuun. Onneksi ei ja vastaanotossa oli oikein ystävällinen naishenkilö. Huh. Huoneisto oli iso ja siisti, valitettavasti aivan tien varressa, jossa liikenne oli jatkuvaa koko yön. Minkäs teit.

Niin ja sitä vettäkin saatiin matkan varrella enemmän kuin tarpeeksi rakeilla varustettuna. Tie oli välillä ihan valkoinen. Ja vaikka ei ollut erityisen lämmin, allekirjoittaneen otsa ja nenä olivat illalla aivan punaiset. Aurinko oli näköjään kuitenkin paistanut..