torstai 28. toukokuuta 2015

Helsinki - Los Angeles

Ensimmäinen aamu ensimmäisessä etapissa. Rytmi hienosti sekaisin, sormet turvoksissa ja hikeä pukkaa. Mutta kyllä kai se siitä.

Matka alkoi siis eilen aamulla klo 7.15 Norwegianin punavalkoisin siivin kohti Osloa. Tämähän ei ajassa kauaa ota, joten siellä oltiin paikallista aikaa klo 7.45, tunti Suomen aikaa jäljessä. Yksi matkan puuduttavimpia osuuksia alkoi reilun kuuden tunnin vaihdolla. Ei voi syyttää kuin itseään. Tässä valitsimme odotuksen, koska säästö lippujen hinnassa oli oikeasti jo merkittävä. Tylsäähän se oli, ei voi muuta väittää. Siitäkin selvittiin ja vihdoin pääsimme norjalaisen lentoyhtiön mukana suuntaamaan kohti Los Angelesia.



Lento kesti kevyet 10 tuntia ja risat. Hieno uusi kone (Dreamliner), penkeissä omat telkkariruudut, parit ruokatarjoilut ja niin poispäin. Kaikin puolin tasainen lento, ainoastaan ihan lopussa laskeutuessa pyöräytti muutaman kerran mahasta kuin huvipuistossa konsanaan ja tästä syystä toinen juniori tarvitsi muutaman paperipussin apua. Koneessa nukkuminen on itsellä ainakin vähän niin ja näin, joten jonkin sortin väsymystä oli havaittavissa.





Kaliforniassa paistoi aurinko, lämpöä ei niinkään ollut. Erinäisten odottelujen jälkeen pääsimme kentälle, josta ei pääse ihan niin nopeasti ulos kuin on Euroopan rantalomakohteissa tottunut. Silti koko ruljanssi meni aika näppärästi. Mies sai tehdä oman tarkastuksensa automaatilla, kun oli ennenkin maassa vieraillut. Siis sormenjäljet ja valokuvat yms. Sen jälkeen jonotettiin porukalla virkailijalle, joka tarkasteli kaikkien passit, allekirjoittaneelta otettiin ne sormenjäljet ja kuvat. Lapset pääsivät pelkällä passintarkastuksella. Mitään ihmeempää kuulustelua ei ollut. Naisvirkailija oli oikein mukava ja ystävällinen. Sitten leimat passeihin ja laukkuja etsimään.

Laukut oli nostettu jo hihnalta pois odottelemaan, ehkä helpoin matkatavaroitten haku ikinä. Harmi vaan, että yhdestä (siitä isoimmasta tietysti) laukusta puuttui toinen rengas. Siinä sitten laukkujen nostelijalle vahinkoilmoitusta tekemään. Tulosta jäämme odottamaan. Laukun liikuttelu on nyt kohtalaisen hankalaa, mutta katsotaan, miten sen kanssa pärjätään.



Sitten shuttlella autovuokraamoon, joka sijaitsi hassusti ison hotellin käytävällä mutkan takana. Siinäpä sitten vierähtikin muutama tovi. Jono eteni todella hitaasti ja kun viimein tiskille pääsimme, niin selvisi syykin hitaalle toiminnalle. Etukäteen varattuja autoja ei oltukaan varattu, vaan virkailija alkoi vasta siinä koneeltaan etsiä, että mitäs meillä täällä olisi vapaana! Monta autoa on aiemmin varattu ja aina toivotun kokoluokan auto on ollut odottamassa, eikä tiskillä aikaa ole varmasti mennyt 10 minuuttia kauempaa. Vuokraamolla ei ollut tarjota sellaista autoa, joka oltiin varattu. Pienempiä oli, mutta kun kuukauden on tarkoitus tien päällä viettää, ei viitsisi tyytyä ihan mihin vain. Eikä matkatavaratkaan olisi mahtuneet. Sieltä sitten joku kottero kaiveltiin ja alkoi maksun aika. Kortti ei toiminut. Kone ei kuulemma ymmärrä credit/debit -yhdistelmäkorttia. Tässä välissä järjestelmäkin kaatui kerran ja koko rumba piti aloittaa alusta. Lopulta kone hyväksyi jonkun kortin ja päästiin autoa hakemaan. Aikaa tähän oli mennyt tosi kauan. Saamamme auto olikin todella pieni, eikä matkalaukutkaan oikein mahtuneet kyytiin. Autoa vaihtamaan siis. Lisähinnalla saatiin sitten varattua oikesti isompi auto, jolla päästiin matkaan.

Liikenne eteni todella hitaasti, vaikka kello oli paikallista aikaa jo iltaseitsemän. Kauhulla odotan, mitä liikenne on neljän aikaan. Päästiin kuitenkin koko ajan eteenpäin, juniorit nukahtivat alta aikayksikön. 27 tunnin valvominen alkoi tehdä tehtävänsä. Vihdoin ruuhkat helpottivat ja moottoritielläkin pääsi ajamaan ihan oikeasti. Jottei kaikki olisi mennyt hienosti, tuulilasiin lensi kivi, josta tuli aikamoinen lommo. Ja kuten voi arvata, vakuutus ei tietenkään kata tätä.

Lopulta pääsimme kuitenkin varaamaamme hotelliin, joka oli huomattavasti kauempana kuin oma järki antoi ymmärtää. Tämän kaupungin koko on jotain käsittämätöntä pienestä maalaiskunnasta kotoisin olevalle. Hotellilla kaikki toimi hienosti ja huone saatiin ja se on ihan ok. Mitään luksusta ei odotettukaan. Sitten vain unta palloon itse kullekin.


Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Ne on otettu pikana kännykällä. Eilen ei ollut voimia etsiä parempaa kameraa käsiin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti